koska miksi ei

Viimeksi kirjoitin, että kaipaan taas seikkailuita, joten olen yrittänyt sanoa vähän enemmän miksi ei ja vähän vähemmän nääh.

Eilen illalla olin jo nukahtamaisillani sohvalle, mutta sitten kaveri pyysi kävelylle, ja vastasin, tietenkin, että miksipä ei. Kävelimme pimeällä rannalla, paljain varpain meressä, ja sen jälkeen skeittasimme autiolla kadulla. (Tai siis, minä yritin skeitata.) Kun kiipeilimme taskulampun valossa kallioilla, mietimme, mitä muuta seikkailullista voisimme vielä tehdä.

Ehdotin yöuintia.

Juoksimme alusvaatteisillamme mereen, sukeltelimme aaltojen ali ja poimimme simpukankuoria pohjasta. Suustani pääsi, että tämä se on sitä elämää.

Kotona pujahdin kuuman suihkun jälkeen isoon sänkyyni omassa huoneessani, söin hunajapaahtoleipiä, join teetä ja olin vain onnellinen.

Muita seikkailuita? Perjantaina vietimme vihdoin tanssintäyteisen illan rennossa baarissa, muuten olen lähinnä surffannut niin aamulla, auringonlaskussa kuin sateessakin. No, yrittänyt ainakin, en edelleenkään ole sen kummoisempi surffari, mutta... joku päivä.

Yksi päivä tapasin rannalla brittipojan, joka asusti autossa ja matkusti liftaten. Naureskelimme, että taidamme olla tällä hetkellä reissaamisen ääripäissä. Oikeasti ihan odotan telttaöitä ja hikisiä, pitkiä automatkoja, mutta tällä hetkellä... otan kaiken irti valtavasta sängystäni ja vaatekaapistani (koska minulla on niin hirveästi, mitä sinne laittaa, höhö).

Tänään oli taas yksi niistä sateisista päivistä, kun tekee mieli kietoutua koko päiväksi peittoon ja hörppiä teetä sohvalla samalla kun katsoo paikallista Unelmien poikamiestä (olemme ihan koukussa kyseiseen sarjaan, heh). Mutta kun yksi poitsu ehdotti iltapäivää kuumavesialtaissa, sanoin, että miksi ei. Oli niin tuulista, että sain hädin tuskin auton oven kiinni, ja hoipertelin tuulen mukana kadulla kuin mikäkin juoppohullu, mutta muuten ei ollut yhtään hassumpaa istahtaa rankkasateessa höyryävään veteen.

Kotona odotti kuohuviiniä (kämppis sai maisterin paperinsa läpi ja hänellä on näköjään kiva poikakaveri, siksi myös kukat pöydällä!) ja hillitöntä läppää pomon ja kämppisten kanssa (meillä ei tunneta mitään rajoja). Nyt "teen töitä" eli istun läppärillä ja välillä käyn heittämässä pyykkiä kuivausrumpuun. Sellaista.

Ei hassumpaa. (Vielä random lisäys: ihmettelin, miksi tänään on pyhäpäivä, kun Anzac Day oli jo lauantaina, mutta sitten selvisi, että koska päivä sattui lauantaille, vapaapäivää vietetään vasta maanantaina. "Koska kukaan ei tykkää maanantaista." Nerokasta.)

My new motto is why not, and it does lead to some interesting adventures - like nighttime swimming, dancing, sunset surfing and chilling at the hot pools. And as you can see from the pictures... I still suck at surfing. But I'm getting there.