En nyt väitä, että olisin tullut Uuteen-Seelaantiin vain päästäkseni Hobittilaan, mutta rehellisyyden nimissä olen puhunut siellä vierailusta, no, jonkin verran. Joten kun viimein tarjoitui mahdollisuus tehdä pieni road trip parisen viikkoa sitten, olin ainakin pienesti innoissani.
Kuulemma näytän siltä, että olin ihan kotonani hobittikolojen luona: siltä tuntuikin. Paikka näytti ja tuntui juuri siltä kuin olin aina ajatellut. Taianomaiselta.
Okei, se ei ehkä ollut niin taianomaista, että pari tusinaa muuta wannabe-hobittia tallustelivat myös kanssani, mutta mitä pienistä. Yksi kohta pois siltä kuuluisalta tynnyrilistalta.
(Palailen taas ihan kohta, toivottavasti, mutta nyt unta - terveisin kolmet synttärijuhlat neljässä päivässä...)
Kuulemma näytän siltä, että olin ihan kotonani hobittikolojen luona: siltä tuntuikin. Paikka näytti ja tuntui juuri siltä kuin olin aina ajatellut. Taianomaiselta.
Okei, se ei ehkä ollut niin taianomaista, että pari tusinaa muuta wannabe-hobittia tallustelivat myös kanssani, mutta mitä pienistä. Yksi kohta pois siltä kuuluisalta tynnyrilistalta.
(Palailen taas ihan kohta, toivottavasti, mutta nyt unta - terveisin kolmet synttärijuhlat neljässä päivässä...)
No comments:
Post a Comment