road trip to raglan

Tiedättekö sen tunteen, minkä joskus saa uudessa paikassa? Aaltojen pauhu on juuri oikeanlainen, kaupungin keskusta on pieni ja täynnä söpöjä kauppoja, porukka ystävällistä, on meri ja on vuoria. Sydän alkaa tykyttää ja mielen valtaa sellainen ylipursuava into ja toisaalta tyyneys: kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Juuri siltä minusta tuntui Raglanissa.

Olimme kämppikseni kanssa seikkailemassa vain päivän, mutta oikeasti tuntuu kuin olisin ollut poissa kotoa viikkokausia. Ehkä sitä jotenkin vain eli enemmän, kun keskittyi hengittelemään meri-ilmaa, katselemaan itseään paljon, paljon parempia surffareita ja nukkui palellen ja epämukavasti autossa (terveisin kylmin yö moneen vuoteen). On niin virkistävää mennä muualle, ja kokea taas se innostus, kun haluaa juosta joka paikkaan ja kokea kaiken mahdollisen.

Paluumatkalla tajusin, että motivaatio jatkaa seikkailuita on ihan mahdottoman suuri (ja onneksi kohta jatkankin!). Lisäksi motivaatio oppia paremmaksi surffariksi on vielä suurempi.

Meillä nimittäin oli koko matkan ajan surffilaudat auton katolla, ja vakaa aikomus mennä veteen asti. Sitten näimme aallot. Sitä tunsin itsensä niin surkeaksi, heikoksi ja pelokkaaksi. (Reiluuden nimissä Raglanin kuuluisimmat surffibreikit ovat todella haastavia, ja se ainoa ranta, jota Google lupaili aloittelijoille sopivaksi, oli autio ja aallot säälittäviä. Mutta katsokaa noita aaltoja, miten upeita ah.)

Kävimme myös seuraavan, nolostuttavan keskustelun yhden surffipojun kanssa rannalla:

"Hei, ettekö te aio surffata täällä?"
"Ei täällä..."
"Onko nuo aallot liian isoja teille?"
"Eh...joo. Hehe. Olemme aloittelijoita."

Ja ihan mukavasti poitsu neuvoi, missä meidän kannattaa surffata ja milloin, mutta kaiken kaikkiaan tuli sellainen fiilis, että ensi kerralla meidän pitää kyllä olla sen verran kokeneempia, että voimme näyttää kaikille surffipojuille, millaisia mestareita Suomesta ja Japanista tulee. Heh. (Sivumennen sanoen: jopa Lonely Planetin opaskirja mainitsi, että Raglan on luultavasti Uuden-Seelannin parhaimman näköinen kaupunki. En väitä vastaan.)

Ja joo, ensi kerta tulee kyllä. Raglaniin on palattava. (Itse asiassa varmaan palaankin tuota pikaa: muutaman päivän päästä lähdetään tuon minun surffipojuni kanssa koko viikoksi seikkailemaan, ja hienovaraisesti vihjasin, että Raglanissa jäi vielä kaikenlaista tekemättä. Hehe.)

Niin paljon kuin Raglanista pidinkin, oli kotiinkin kiva palata. Hädin tuskin ehdin heittää kamat sisään, kun jo lähdin katsomaan auringonlaskua kotibiitsille, ja voi vitsi, kyllä koti on aina koti:



ps. Okei, palaillaan taas ihan kohta, minulla on loputtomasti kuvia ja asiaa varastossa...

The point of this post: Raglan is awesome. And I need to become a better surfer.

miksi on hymyilyttänyt

Miten tiivistää kokonainen kuukausi yhteen postaukseen?

Tiedän, että sanon tämän luultavasti joka kerta, mutta on tapahtunut niin paljon.

Olen nukkunut yön rannalla, surffannut, skeitannut, rentounut suolavesialtailla, käynyt liian monta kertaa pitsakirjastossa, mennyt The Pink Floyd Experience -konserttiin, ollut yliopistoluennoilla oppimassa eläinten suunnistamistavoista ja planktonista, nähnyt delfiinejä, jopa oppinut käynnistämään auton ja ajamaan jokusen metrin (sinne meni se ässä hihasta En ole koskaan -juomapelissä)... Valehtelematta on ollut yksi elämäni tapahtumarikkaimmista kuukausista.

Hyvä sellainen.

Jokunen viikko sitten kysyin töissä asiakkaalta, onko hänellä ollut hyvä päivä tähän mennessä.

"Every day is brilliant, aye", mies vastasi. Hymyilytti.

Olen yrittänyt sen jälkeen omaksua samanlaisen asenteen. Aina en ehkä onnistu, mutta yritän nyt ainakin kertoa, mikä on tehnyt minut onnelliseksi kuluneen kuukauden aikana.

1) Toisten ihmisten syntymäpäivät



Hyvä tekosyy leipoa suklaakeksejä ja juustokakku, pukeutua naamiaisasuun (en edelleenkään ole ihan varma mikä olin - jotain Aladdin-henkistä kuitenkin, ja raahasin kainalossani mattoa koko illan - tiedättehän, taikamattoa), järjestää aarteenetsintä, auttaa yllätyssynttärien valmistelussa, lähteä road tripille ja juoda viiniä aamuyöhön saakka tiistaina.

Seuraukset: Söin suunnilleen kaksikymmentä suklaakeksiä, ja joku keksi seuraavana päivänä ihmetellä, mihin ne kaikki katosivat. Juustokakku oli sen verran kova menestys, että täytyi kääntää resepti englanniksi ja jakaa eteenpäin. Yllätys oli onnistunut. Rotorua oli huikea, vaikka hetkeksi hukkasinkin reppuni. (Ja jos koskaan saatte tilaisuuden kokeilla kelkkailua, niin tarttukaa mahdollisuuteen, ihan hillittömän hauskaa ja pelottavaa.) Ja niin edelleen.

2) Random seikkailut



Täydellinen päivä on sellainen, että herää aamukuudelta ja juoksee parin kaverin kanssa rappuset ylös vuoren huipulle, jotta näkee auringonnousun. Sen jälkeen kahvia, aamujooga, muffinsseja rannalla, ja sitten spontaani idea meloa surffilaudoilla läheiselle pikkusaarelle. Jännissaari puolivirallisesti, shark alley vielä epävirallisemmin (onneksi kuulin tuon vasta jälkeenpäin). Näimme hylkeen, harvinaisia lintuja, kiipeilimme linnunkakassa ja sain ainakin kaksikymmentä uutta haavaa ja mustelmaa. Täydellinen seikkailu siis, älkää väittäkö vastaan.

3) Ruoka - aina ja ikuisesti



Jokainen, joka tuntee minua edes vähäsen, tietää, että tie minun sydämeeni käy vatsan kautta. Joten kun löysin itseni yölliseltä piknikiltä - meren rannalla ja tähtitaivaan alla, jos nyt vähän yritän vielä luoda tunnelmaa - ja kaveri taikoi repustaan kaikkea eteeni, vähän tuppasi hymyilyttämään. Pitsaa, vaahtokarkkeja, suklaata, erikseen suklaakastiketta, mansikoita, punaviiniä, keksejä. Kynttilä ja musiikkia. Ai hitto. (Reiluuden nimissä oli aivan järisyttävän kylmä, joten ei huolta, kaikkea ei voi elämässä saada.)

Ja miljoona muuta asiaa. Oikeasti, voisin laittaa loputtomasti kuvia ja tarinoita, mutta koska tähän ei enää mahdu enempää, jotain on jätettävä ensi kertaan, heh.

Sen sijaan minua ei ole tehnyt onnelliseksi se, että saksalainen kämppikseni suuntasi kohti kotiaan pari päivää sitten. On ollut ihan suunnaton helpotus, kun on ollut joku jonka kanssa jakaa jokainen poikahuoli ja pierujuttu, mutta eiköhän tuollaisia sielunsisaria vielä tule vastaan, toivottavasti.

Seuraavaksi minut tekee onnelliseksi uni. Aina ja ikuisesti.

Things that have made me happy lately:

1) When other people have birthdays
2) Random adventures
3) Food - forever and always

And about a million other things.