On joitain asioita, joita toistelen täällä joka päivä. Täällä on niin kaunista. Olen niin onnellinen. En voi uskoa, että olen täällä. En voi uskoa, että asun täällä.
Kävelin äsken rantaa pitkin kotiin, ja mietin noista jokaista. Takana oli rantajoogaa auringonlaskussa, samalla kun surffarit nauttivat vielä viimeisistä aalloista ennen valon loppumista. Yläpuolellani oli kirkas tähtitaivas, vasemmalla kaukana merellä salamoi. Sillä hetkellä olin niin täydellisen onnellinen, että kirjaimellisesti itkin ilosta.
Juuri nyt ja tässä on vain niin kivaa.
"Et ole ennen tainnut asua meren rannalla", sanoi tuttu. Sen vissiin huomaa: meren kutsu on aika voimakas. Olla paljain jaloin, hiekkaa joka paikassa, suolavettä suussa, surffilaudasta saatuja mustelmia kaikkialla... se on täydellistä.
Siksi olenkin nauttinut olostani aika paljon. Ensin vietin muutaman päivän hostellissa, ja jopa siellä oli kivaa. Oli olutta ja surffiyritystä argentiinalaisten kanssa, naureskelua yömyöhään kämppisten seurassa, jäätelöä, vuoren huipulle kipuamista, hyviä kavereita ja se päivä, kun sytytin spagettini tuleen.
Kuitenkin oli hyvä päästä hieman kotoisampaan ympäristöön. Tämän hetken meininki on, että siivoan pari tuntia pienen motellin huoneita melkein joka päivä, ja vastineeksi jaan kämpän japanilaisen naisen kanssa ja saan käyttää surffilautoja ja polkypyörääni niin paljon kuin sielu sietää.
Päiväni ovatkin olleet aika tapahtumarikkaita, eikä koskaan tiedä, milloin päätyy juoksemaan yöllä vaatteet päällä mereen, tai milloin saa drinkkikutsun iltakävelyllä. On ollut ulkoilmaelokuvaa (Jaws - onneksi nukahdin nurmikolle, niin ei ole niin kova kammo mennä uimaan) ja pilatestuntia. Eilen syklooni Pam toi tänne niin valtavia aaltoja, että olisi voinut kuvitella, että rantaan olisi laskeutunut ufoalus: joka puolella rantaa oli niin paljon pällistelijöitä, että kriketin maailmancupin yleisökin kalpenisi.
Koitan ottaa kaiken irti viereisestä rannasta, oli se sitten aikasin herääminen, jotta näen auringonnousun, iltakävely, surffipäivä tai ihan vaan uiminen. Ei siitä nyt vain pääse yli eikä ympäri, että meri on yksi maailman parhaista asioista.
Enkä nyt tarkoita, että naamallani olisi aina onnellinen virne korvasta korvaan (vaikka usein onkin, ja joku kysyi, että onko koskaan niin, että en hymyilyisi). Nämä puolitoista viikkoa ovat oikeastaan olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa: tuntuu, että olisin elänyt monen kuukauden edestä. Tavallaan asioita tapahtuu niin paljon, että itse olen ihan pihalla kaikesta. Mutta olen päättänyt, että se on iha ok. Kerrankin elämässäni annan kaiken olla randomia ja sekavaa sen kummemmin miettimättä, ja aion vain olla ja elää. Antaa asioiden tapahtua.
Eikä onnettomuuksiltakaan voi välttyä, jos sattuu olemaan minä. Mustelmien ja pikkuhaavojen lisäksi astuin viikko sitten rannalla terävään puunpalaseen, enkä vieläkään pysty kävelemään ihan normaalisti. Ja koska tämän päivän aallot olivat pelottavan isoja, onnistuin rikkomaan yhden surffilautani evistä... Aina noloa, mutta varsinkin silloin, kun kyseessä ei ole oma lauta. Myös polkupyöräni meni rikki: ilmeisesti joku oli potkaissut sitä ja toinen käsijarru ei enää toimi. Ylipäätään pyöräni jarrut kuulostavat hieman kuolevien kissojen kuorolta.
Pikkuvikoja, pikkuvikoja.
Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hassua, että olen ollut täällä vasta puolitoista viikkoa. Kai se vaan on niin, että kun joku paikka tuntuu kodilta, tuntuu kuin siellä olisi ollut ikuisuuden. En varsinaisesti ajatellut, että jämähtäisin tänne, mutta niin siinä taisi käydä. Kohtalon johdatusta ehkä, mutta juuri nyt on vain hyvä olla ja elää hetken aikaa, miettimättä sen kummemmin, että mitäsitänytsittaasseuraavaks ja niin pois päin. Ei mitään hajua, mitä edessä on, mutta juku, se vasta onkin mahtavaa (ja hämmentävää).
Mutta nyt, taidan tehdä iltateetä, syödä vähän suklaata (olen himoinnut suklaata niin pitkään, ja vihdoin annoin periksi ja ostin ekan Uuden-Seelannin levyni, heh) ja odottaa, että kaveri tuo jälkkäriä. Hehe.
At the moment I live in Mt Maunganui, and after just week and a half it already feels like home. I clean motel rooms, surf (well, I try to, at least) whenever I get a chance and just try to enjoy life to the fullest. There's been beach yoga, pilates, outdoor cinemas, sunsets and sunrises, stars, nighttime ocean swimming and just lots of adventuring. So basically, things are pretty good.
No comments:
Post a Comment