Ähky. Se ehkä kuvaa parhaiten tämän hetken olotilaa. Kun on niin paljon kaikkea, että on ihan pihalla. Kun kymmenessä päivässä elää niin paljon, että se tuntuu mahdottomalta. Kun ei millän viitsi sanoa ei, ettei jää paitsi mistään siististä.
Noin kirjoitin joku aika sitten reissupäiväkirjaani. Sama fiilis on edelleen.
Kun elää ja elää ja elää, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Rupeaa miettimään, että milloin olen edes viimeksi miettinyt mitään kaiken tämän tekemisen keskellä.
Stop thinking, start doing, sanoi joogaope joku aika sitten. Nyt haluan tehdä päinvastoin.
Tämän viikonlopun tavoitteeni on ottaa rauhallisesti. En aio kiivetä vuoren huipulle keskellä yötä (onneksi kuulin vasta jälkeenpäin, että joku oli vuosia sitten tapettu siellä yöllä...), syödä kakkua pihalla iltamyöhään tai mitä muuta hupsua sitä nyt onkaan tullut tehtyä. Aion vain tehdä vähän töitä, oleskella, toivottavasti surffata, tehdä pitkiä rantakävelyitä... No, saa nähdä. Ikinä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan.
On tässä viikon aikana tapahtunut kyllä paljon kaikkea sellaistakin, mitä voisin harkita tekeväni uudelleen. En koskaan pahoita mieltäni ilmaisesta hiustenleikkuusta tai päivällisestä - vaikea ainakaan kuvitella. On myös mukavaa tuijotella tähtiä rannalla viltin alta, kokeilla suppausta, olla ei vain yksissä vaan jopa kaksissa grillijuhlissa, syödä päivällistä vuoren huipulla auringon laskiessa, surffata sateessa, mennä taas rantajoogaan ja nähdä uskomattoman kauniin sateenkaaren, tavata vanhoja reissaajakavereita... On ollut aika tapahtumarikasta ja spontaania eloa.
Mutta joo. Tämän hetken olotila mätsää aika hyvin ulkona olevan harmaan pilvipeitteen kanssa. Yleensä olen iloinen, mutta tänään kaikki tuntuu kamalan vaikealta. Nyt illalla tuntuu jo ihan kivalta: surffasin auringonlaskussa, kävin ostamassa kammottavan kallista jäätelöä ja vielä suklaatakin (joo, mulla on ongelma) ja pidimme tyttöjen kanssa leffaillan (läheltä piti, etten nukahtanut lattialle).
Eipä tässä muuta. Suomen kieli tuntuu sen verran kaukaiselta, ja kohta on parasta kömpiä unten maille, koska lupasin herätä katsomaan auringonnousun...
Kuvat nyt ovat ihan satunnaisia, ja niitä piisaa, joten koitan palailla taas kohta, hih. (Huvitti kyllä katsoa nuo "surffivideoni"... 20 minuuttia niistä koostui siitä, että lähinnä istuskelin tai röhnötin laudallani, tai jos yritin napata aaltoa, ilmeeni näytti kuvastavan jonkinlaista sadan vuoden ummetusta. Enkä koskaan tietenkään napannut yhtäkään green wavea.)
Lately... I've been living. Just living. The kind of living where you say yes to climbing up the mount in the middle of the night, eat cake late at night outside, stargaze on the beach, surf in the rain, walk every day on the beach... It's been eventful and spontaneous to say the least. Right now I feel like taking it easy though, since there's been so much going on for the past few weeks. But yeah, we'll see. You never know what will happen.
No comments:
Post a Comment