Terveisiä tulevaisuudesta! Neljän päivän jälkeen tuntuu, että olisin ollut täällä jo ikuisuuden. On tapahtunut niin paljon kaikkea, on ollut niin paljon mitä tehdä.
Olen oppinut, että asiat eivät tahdo sujua ihan niin kuin suunnittelee. Olen myös todennut, että useimmiten niin parhaat seikkailut alkavat. Ja pahimmat auringonpolttamat.
Kaikkein jännintä ja hyvässä lykyssä parasta on, ettei koskaan tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.
En esimerkiksi olisi arvannut, että ruotsalainen tyttö kutsuisi minut aamiaisella mukaan Waiheke Islandille, ja että tutustuisin päivän aikana useaan samanhenkiseen ihmiseen. Uimme, söimme, joimme liikaa viiniä yksityistilaisuudessa johon meidät toivotettiin tervetulleiksi, vaelsimme, tanssimme ja nauroimme. Olin hostellilla takaisin aamukahdelta.
En myöskään olisi arvannut, että päätyisin kämppisteni kaverien kanssa ulkoilmaelokuvaan ja haahuilemaan "homokadun" baareihin. Sillä kertaa meni vielä myöhempään.
Nyt tätä kirjoittaessa olen matkalla pohjoiseen, ja tuntuu todella hyvältä päästä pois kaupungista. Auckland on ihan kiva, mutta nautin ilman muuta enemmän kauniista maisemista ja luonnosta. Siksi myös Waiheke oli niin uskomaton: lyhyen lauttamatkan päässä oli pala paratiisia.
Bussimatka on pitkä, mutta en kaipaa mitään muuta tekemistä kuin ikkunasta ulos tuijottelua ja satunnaista juttelua muiden matkustajien kanssa. Kaksi parasta asiaa täällä ovat maisemat ja ihmiset. Kuka tahansa ohikulkija saattaa kysellä kuulumisia, ja olen jutellut kiivien (ihmisten siis, en hedelmien tai lintujen, eheh) kanssa niin sataman penkillä kuin moottoritievarren kahvilassa. Mainittakoon myös, että hetki sitten minulla oli syvällinen keskustelu buddhismista vanhan brittimiehen kanssa, joka kehui käyneensä Nepalissa yhdeksän kertaa. Muista reissaajista puhumattakaan: hostellissa jutteli porukan kanssa aina jopa hississä - pieni ero kiusallisiin suomalaisiin hissihetkiin. Joku jopa tarjosi pitsaa hississä. Maisemista puolestaan en osaa sanoa mitään. Mitkään sanat tai kuvat eivät tee oikeutta niille.
Seuraavat päivät menevät surffatessa, ja sen jälkeen suunnitelmat ovat toistaiseksi avoinna. (Vähän iloa kyllä vei, kun juttelin äsken miehen kanssa, joka sanoi että joulun aikaan hukkui useita surffaripoikia tällä alueella.)
Kivaa, oikeasti. Saa nähdä minne päädyn.
No comments:
Post a Comment